Käden jälkiä
Ajatuksia
Valokuva-albumi
Linkit

Ajatuksia

Ajattelen siis olen (Cogito, ergo sum).
Filosofi Descartes ryhtyi epäilemään kaikkea, myös omaa olemassaoloaan. Hän päätteli, että koska hän epäili, hän ajatteli ja koska hän ajatteli, hän oli olemassa. Näin hän siis todisti itselleen olevansa olemassa.

Hmmm...

...ajatuksia, mietteitä, juttuja ja muistoja, runojakin. Jotain noista tai kaikkia tässä, aina kun saan aikaiseksi.

SADE Keväisen ukkosen yllättämänä juoksen suojaan, katselen hetken sadetta ennen kun jatkan matkaa. Veden valuessa kasvoillani harpon eteenpäin, täynnä huvittunutta uhmaa: Sada, sada mitä minä kastumisesta! Hymy tulee väkisin.

Lievähkön käsittelyn läpikäynyt ruusunnuppu-kuva

J'AIME...

...itsehillintää. Pyrin käyttäymään rauhallisesti, vaikka en sitä olisikaan. Suutun todella nopeasti, tosin nämä lyhyet suutahdukset eivät ole mitään voimakkaita, kuitenkin yritän olla näyttämättä sitä muille ihmisille. Eihän siitä olisi mitään käytännön haittaakaan, mutta ihmisillä tuntuu olevan vimmattu tarve ottaa kaikki henkilökohtaisesti, joten pidätän itselläni oikeuden olla näyttämättä, että mieleni tekisi käyttää heistä hivenen värikkäämpiä ilmauksia tai luututa heillä lattiat.

Tapanani on myös välttää kellon katsomista kun olen matkalla johonkin, silloin kun en voi itse vaikuttaa etenemiseen. Linja-autossa istuminen soveltuu tähän hyvin, en katso kelloa ennen kun olen jäänyt pois kyydistä. Myös kaupunkien keskustassa jalan kulkiessa on hyvä jäädä odottamaan katua ylitettäessä vihreää valoa, ei siksi ettenkö osaisi varoa autoja vaikka punaisia päin kulkisinkin, vaan siksi että vaatii enemmän itsehillintää jäädä odottamaan valon vaihtumista, varsinkin iltaisin kun autoja ei ole lähelläkään.

Nämä ovat vain pieni osa kaikista niistä pikkujutuista joilla yritän itsehillintää harjoittaa. Myönnän että lipsun aina silloin tällöin pyrkimyksistäni, varsinkin silloin kun joku saa minut todella suuttumaan, mutta olen kuitenkin ihminen ja näin ollen minullakin on omat rajoitukseni.

...täydellisyyttä. Minussa on perfektionistin vikaa. Liikaakin, välillä voisi olla parempi jättää jokin oma työ "keskeneräiseksi". Näin niitä voisi saada enemmän valmiiksi ja säilytettyä. Pidän myös kun huomaan jonkun ihmisen todella osaavan työnsä tai harrastuksensa. Voin jäädä pitkäksi aikaa katsomaan jotain hyvin tehtyä kuvaa, maalausta tai esteettisesti hyvää esitystä.

...yksin olemista. Pidän siitä että saan olla yksin. En tarkoita tällä yksinäisyyttä, vaan sitä että voin olla omissa oloissani. Olen huomannut että osaan olla yksin myös keskellä ihmisiä. Vaikka keskellä vilkasta toria, istuessani penkillä ja katsellessani ohi kulkevia ihmisiä. Kuulen ja näen heidät, mutta en oikeastaan tunne olevani keskellä ihmisiä. En kuitenkaan tarkoita että tuntisin itseni ulkopuoliseksi. En vain välitä ihmisistä, tästä johtuen kuulen usein tutuiltani huomautuksia siitä etten taaskaan tervehtinyt, kun he menivät ohitse.

...syksyä. Vaikka pidän toki paljon kesän lämmöstä ja auringosta, niin syksy pimeine iltoineen ja raikkaine tuulineen on aivan ehdoton vuodenaika. Syksyinen metsä, illalla kun on jo pimeää ja kunnollinen tuuli, on aina piristävä elämys.

Lievähkön käsittelyn läpikäynyt ruusunnuppu-kuva

TÄYSIKUU Ikkunasta tulevassa kuunvalossa, lattialla keskellä huonetta. Istun siinä mitään näkemättä kyynelten suola huulillani.

Haiku-runoja

Kesäinen sade
lumpeenkukassa vettä
Minussa syksy

Aamun valossa
terien välähtely
Soturin polku

Metsän keskellä
tunnen syksyn saapuvan
Ilta on kuulas

PUISTO Pysähdyn äkkiä jääden puiden varjoon. Vanha puisto keskellä kaupunkia, poluillaan kulkenut ihmisiä jo vuosisadan. Iloiten, surren. Vihaten tai rakastaen. Nyt minä, siinä ihmisten keskellä yksin.

Lievähkön käsittelyn läpikäynyt ruusunnuppu-kuva

Minä Käden jälkiä Ajatuksia Valokuva-albumi Linkit